Vuonna 1654 marraskuun 23. päivänä ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal koki illalla uskonnollisen ekstaasin, joka kehotti häntä jättämään matemaatiikan ja omistautumaan uskonnolliseen kilvoitteluun.
Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen (Pascalin nuorempi sisko) esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia.
Elämä luostarissa auttoi osin Pascalia, sillä paikan säännöllinen elämäntapa paransi hänen terveyttään. Hän kirjoitti myös myöhemmin yhteen kootut Maaseutukirjeensä, joiden tarkoitus oli puolustaa luostarin johtajaa Arnauldia kerettiläisyyssyytteiltä. Pascal alkoi suhtautua matematiikan harrastamiseen turhuutena, joka vei ihmisen mielenkiinnon pois sitä tärkeämmän totuuden eli kristinuskon tutkimiselta. Pascal koki kuitenkin erään ”heikkouden hetken”, kun yhtenä yönä vuonna 1658 hän ei saanut nukuttua hammassäryn takia ja alkoi tämän vuoksi ajatella sen ajan matemaatikkoja vaivannutta ongelmaa, sykloidia. Sykloidin ajattelu vähensi Pascalin hämmästykseksi hänen tuskaansa, ja hän tulkitsi sen merkiksi siitä ettei ollut tehnyt syntiä, vaikka olikin antanut ajatustensa hairahtua ”kaidalta polulta”. Tämän jälkeen Pascal omistautui kahdeksan päivän ajan ratkaistakseen sykloidiin liittyviä geometrisia ongelmia, joita hän onnistui ratkaisemaan, vaikka oli pitänyt matematiikasta neljän vuoden tauon. Pascal julkaisi ratkaisemansa ongelmat salanimellä Amos Dettonville, ja nämä jäivät hänen elinaikansa viimeisiksi matematiikan julkaisuiksi.
Aikaisemmin, vuosina 1642–1645, Pascal oli kehittänyt mekaanisen laskimen, jolla pystyi suorittamaan yhteen- ja vähennyslaskuja. Hän ratkaisi myös muun muassa pyörähdyskappaleen pinta-alan sekä tilavuuden. Pascalin merkittäviin saavutuksiin kuuluu myös todennäköisyyslaskennan laskusääntöjen kehittäminen, joka tapahtui hyvin suurelta osin kirjeenvaihdossa Pierre de Fermat’n kanssa. Siinä pohdittiin menetelmiä, joilla lasketaan vedonlyöntikertoimia.
Pascalin uskonnollisia ajatuksia sisältävä teos Mietteitä (Pensées) ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen 1670. Siitä on ilmestyi 1952 L.F. Rosendalin suomennos. Vuonna 2002 ilmestyi Martti Anhavan suomentamana Geometrisestä mielestä ja muita pohdiskeluja.
Kuva: Wikipedia
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti