Olin syysloman aikaan lomamatkalla Kreetalla ja kun yhdelle päivälle sattui pieni sadekuurokin, poikkesin pienelle katetulle kujalle kreikkalaiselle kahville. Kahvia maistellessa siinä vain totesin vaimolle, että on se kiva kun tuon koulutuksen myötä on hieman oppinut noita kreikan kielen aakkosiakin niin pystyy vähän lukemaan noita kylttejäkin. Ja niin aloin vilkuilla ympärille, mitä kylttejä olisi tarjolla. Tuossahan lukee E - P - I - M - E ... Hyvänen aika, siinähän lukee Epimenides! Olin juuri logiikan kurssilla puhunut Epimenideen paradoksista eli valehtelijan paradoksista.Kyselin sitten tavernan pitäjältä, tiesikö hän mikä tämä tällainen Epimenides oli, joka oli antanut nimen hänen tavernansa kadulle. Ei ollut aavistusta. Totesi vain, että se on varmaan jonkun miehen nimi. Ja arvaattehan miten siinä käy: opettaja ei osaa olla opettamatta. Ja niin minä pidin kreetalaiselle luentoa kreetalaisesta filosofista!
Edellisen matkan aikana olin jo vieraillut Epimenideen asuinseudulla Festoksen lähellä, paikassa, jossa on kirjoitettuna vanhin eurooppalainen säilynyt lakiteksti kiveen hakattuna.En muuten osannut olla kokonaan irti työroolista muutenkaan. Yhtenä päivänänä etsin käsiini paikallisen, ei turisteille tarkoitetun, kirjakaupan ja pyysin kauppiasta hakemaan minulle paikalliset lukion matematiikan kirjat. Niitä selatessa kului melkoinen aika ja täytyy sanoa, että ihastuin. Olivat mielestäni upeita matematiikan kirjoja. Jos matkatavaroiden paino olisi sallinut, olisin tuonut ne mukanani, nyt pitää yrittää tilata niitä kun en tyhmyyksissäni älynnyt lähettää niitä sieltä postilähetyksenä.
Tekstit
