Elämäntyönään lukuteoriaa tutkineille luvut eivät ole mitä tahansa satunnaisia olioita, nimettömiä hahmoja harmaassa massassa vaan kuten läheisiä tuttuja, joilla on omat hahmonsa ja oikkunsakin. Heillä on muistissaan käsittämätön määrä lukuja koskevia erityispiirteitä, joista meillä maallikoilla ei ole aavistustakaan. Tästä kertoo kuvaavasti eräs hyvin tunnettu anekdootti Englannista. Alunperin intialainen, tarumaisessa maineessa oleva matemaatikko Srinivasa Ramanujan oli joutunut sairaalaan. Toinen aikansa legenda, englantilainen G.H. Hardy tuli vierailulle. Tullessaan hän totesi: "Taksini numero oli 1729. Minusta se vaikutti varsin tylsältä luvulta." Ramanujan vastasi: "Ei, Hardy! Ei, Hardy! Se on erittäin mielenkiintoinen luku. Se on pienin luku, joka voidaan ilmaista kahden kuution summana kahdella tavalla!"
(Kuva:http://www.aarongershfieldnewyork.com/wiki
/wiki.php?wiki=Srinivasa_Ramanujan)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti