sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Matematiikan historiassa tänään 31. tammikuuta

Tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1802 Carl Friedrich Gauss hyväksyttiin ulkomaalaisena jäsenenä Pietarin Keisarilliseen Tiedeakatemiaan. Häntä yritettiin houkutella Pietariin eri tavoin: hänelle tarjottiin tuottoisaa, hyväpalkkaista asemaa Akatemiassa, eläkettä, siirtolapuutarhoja (tulevalle) leskelleen ja lapsilleen sekä ilmaista asumista ja lämmitystä. Vuoden kuluessa hän hylkäsi tarjouksen.

Edellä ollut liittyy taustaltaan Gaussin senhetkiseen elämäntilanteeseen. Jo 14-vuotiaana hän oli päässyt Braunschweigin herttuan suojatiksi kun oli huomattu pojan suuri matemaattinen lahjakkuus. Herttua kustansi hänen opintonsa stipendein. Syyskuussa 1798 Gauss jätti opiskelunsa kesken ja palasi Braunschweigiin. Opiskelut olivat hankalassa vaiheessa, sillä herttua saattaisi lopettaa Gaussin tukemisen, eikä hän ollut vielä suorittanut tutkintoa. Onneksi herttua jatkoi tukeaan sillä ehdolla, että Gauss väittelisi Helmstedtin yliopistossa. Gauss suostui, sillä hän tunsi jo entuudestaan väitöstyönsä ohjaajan Johann Pfaffin. Rahoituksen varmistuttua Gaussin asema oli hyvä, sillä hänen ei tarvinnut etsiä töitä ja hän saattoi omistautua matematiikalle. Vuonna 1799 valmistuneessa väitöskirjassaan Demonstratio nova theorematis omnem functionem algebraicam rationalem integram unius variabilis in factores reales primi vel secundi gradus resolvi posse Gauss todisti algebran peruslauseen ja kritisoi monia sen ajan huippumatemaatikkoja perusteellisuuden puutteesta. Nykymatemaatikot arvostavat Gaussin väitöstä paljon.

Gauss tiesi, ettei Braunschweigin herttua voisi tukea häntä ikuisesti, joten hänen olisi etsittävä töitä. Suorin valinta oli tähtitieteilijän ura. Taivaankappaleiden ratojen laskeminen olisi hyvätuottoista, sillä useita aiemmin tuntemattomia kappaleita oli havaittu eikä niiden rataa tunnettu tarpeeksi tarkasti.

Häntä tukenut herttua sai surmansa vuonna 1806 taisteltuaan ranskalaisia vastaan Preussin ja Itävallan armeijoiden johdossa. Kun stipendirahat loppuivat, Gaussin oli pakko hankkia töitä, mikä ei tosin tuottanut ongelmia. Gauss oli uransa huipulla, ja hänet haluttiin kaikkialle. Alexander von Humboldt sai hänet töihin Göttingenin yliopiston observatorioon, jonne Olbers oli jo aiemmin häntä ehdottanut. Tarinan mukaan Humboldt kysyi Laplacelta, kuka olisi Saksan paras matemaatikko. Tähän Laplace vastasi: ”Johann Friedrich Pfaff.” Vastauksesta yllättyneenä Humboldt kysyi heti perään, mitä mieltä Laplace sattui olemaan Gaussista. Tämä vastasi: ”Voi, Gauss on tietenkin maailman suurin matemaatikko!”

Gaussin työhön kuului myös opettaminen Göttingenin yliopistossa. Hän inhosi opettamista yli kaiken, eivätkä oppilaatkaan pitäneet hänestä opettajana sen enempää. Tässä Göttingenin yliopiston tähtitieteen professorin hän toimi vuodesta 1807 elämänsä loppuun asti.

Kuva: Wikipedia

Matematiikan historiassa 30. tammikuuta

Vuonna 1884 tammikuun 30. päivänä Sonja Kovalevskaja pitää ensimmäisen luentonsa yliopistossa. Tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen naisen pitämä säännöllinen luento tutkimusinstituutissa kaikki tieteenalatkin huomioiden!

Kovalevskajasta olen kirjoittanut aikaisemmin 19.11.2020, 12.12.2020 ja 15.01.2021.

Kuva: Wikipedia

perjantai 29. tammikuuta 2021

Matematiikan historiassa tänään 29. tammikuuta

Tammikuun 29. päivänä vuonna 1970 Yuri Matiyasevich esitti todistuksen Hilbertin kymmenenteen ongelmaan. Hän oli jo turhautunut ja luopunut toivosta ongelman ratkeamisesta. Joulukuussa 1969, kun häntä oli pyydetty arvioimaan Julia Robinsonin artikkelia, hän inspiroitui esitetyn ratkaisun uutuudesta ja aloitti uudelleen työskentelyn Hilbertin ongelman parissa. Tammikuun 3. päivänä hänell oli todistus keksittynä ja hän julkaisi sen 29. tammikuuta 1970.

Tuo Hilbertin kymmenes ongelma on yksinkertaisesti suomennettuna seuraava: Onko olemassa algoritmia, jolla voidaan päätellä onko annetulla Diofantoksen yhtälöllä kokonaislukuratkaisua vai ei? Matiyasevichin todistus osoitti, ettei tällaista algoritmia voida muodostaa.

Matiyasevich on 2. maaliskuuta 1947 Leningradissa syntynyt venäläinen matemaatikko ja tietokonetieteilijä.

Kuva: Wikipedia

Matematiikan historiassa 28. tammikuuta

Vuonna 1724 tammikuun 28. päivänä Pietari Suuri perusti Pietarin Keisarillisen Tiedeakatemian. Itselleni tuo on tuttu lähinnä Leonhard Eulerin pitkäaikaisena työpaikkana. Muita tunnettuja tutkijoita Pietarissa ovat olleet mm. Anders Lexell, Christian Goldbach, Nicholas II Bernoulli, Daniel Bernoulli ja Georg Wolfgang Kraft. Alkuaikoina akatemiassa oli varsinkin astronomia kovasti pinnalla.

Eulerin oli opintojensa jälkeen löydettävä työpaikka turvatakseen elantonsa. Tällainen työpaikka vapautui Pietarista Venäjän tiedeakatemiasta, kun Nicolaus II Bernoulli, toinen Johann Bernoullin kahdesta pojasta, kuoli heinäkuussa 1726. Euler sai työpaikan Venäjän tiedeakatemian lääketieteelliseltä osastolta jo marraskuussa 1726, mutta sanoi matkustavansa Venäjälle vasta seuraavan vuoden keväällä. Eulerilla oli viivytykseen lähinnä kaksi syytä: hän halusi ensin perehtyä aiheeseen, jota tulisi Venäjällä opettamaan, ja toisaalta hänellä oli mahdollisuus saada professuuri Baselin yliopistosta, koska yliopiston fysiikan professori oli kuollut. Heti, kun Euler sai tiedon, ettei häntä oteta Baselin yliopiston virkaan, hän järjesti matkan Venäjälle.

Euler työskenteli Pietarissa vuodet 1726 - 1741 ja uudelleen Berliinin kauden jälkeen 1766 - 1783.

Kuva: wikipedia

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Matematiikan historiassa tänään 27. tammikuuta

Tammikuun 27. päivänä vuonna 1860 kuoli Janos Bolyai, unkarilainen matemaatikko ja eräs epäeuklidisen geometrian löytäjistä, geometrian, joka ei sisällä Eukleideen aksioomaa, jonka mukaa annetun suoran ulkopuolisen pisteen kautta voidaan piirtää vain yksi annetun suoran suuntainen suora. Hänen isänsä, kuuluisa Fargas Bolayi oli omistanut koko ikänsä tuon Eukleideen paralleeliaksioman toidistamiseen. Isänsä varoituksista huolimatta, joiden mukaan hän menettäisi terveytensä ja mielenrauhansa, Janos jatkoi aksioman tutkimista kunnes, noin vuonna 1820, hän tuli siihen tulokseen, ettei aksiomaa voida todistaa. Hän jatkoi kehittämällä geometriaa, jossa paralleeliaksioma ei ole voimassa ja julkaisi työnsä tulokset vuonna 1882.

Epäeuklidisen geometrian lisäksi Bolyai teki arvokasta työtä kompleksilukujen teorian parissa.

Kerran hän hyväksyi kolmentoista ratsuväkiupseeriystävänsä kaksintaistelukutsun ehdolla että hän soittaisi jokaisen kaksintaistelun jälkeen viulullaan serenadin häviäjälle. Hän voitti kaikki kolmetoista kaksintaistelua. Janos oli painattanut valmiiksi päiväämättömät hautajaiskutsunsa ja rakentanut itse oman arkkunsa. Elettyään vielä kuusi vuotta hän painatti uudet hautajaiskutsut käyttämättömien tilalle. Testamentissaan hän jätti ohjeet omenapuun istuttamisesta haudalleen Eevan, Pariisin ja Newtonin muistoksi.

Kuva on Bolyaista Unkarissa vuonna 1960 julkaistusta postimerkistä (samana vuonna myös Romania julkaisi hänestä merkin). Epäillään vahvasti, ettei kuva ole itse Bolyaista. Siitä kiinnostuneille linkki seuraavassa.

Kirjoitin Bolyaista myös 3. marraskuuta, siitä seuraava linkki.

tiistai 26. tammikuuta 2021

Luonnontieteiden historiassa tänään 26. tammikuuta

Tänään 26. tammikuuta vuonna 1697 Isaac Newton sai ja ratkaisi Jean Bernoullin brakistokroni-ongelman. (Fysiikassa ja matematiikassa brakistokroni on tason käyrä, jota pitkin liikkuva kappale maan vetovoimakentässä kulkee kahden pisteen välisen matkan lyhyimmässä ajassa.) Sveitsiläinen matemaatikko Bernouli oli haastanut kollegansa ratkaisemaan ongelman kuuden kuukauden sisällä. Newton ei ainoastaan ratkaissut ongelmaa ennen nukkumaanmenoaan vaan kehitti uuden matematiikan haaran, variaatiolaskennan. Newton, tuolloin 55 vuoden iässä, lähetti ratkaisun julkaistavaksi anonyyminä. Mutta työn loistavan originelli esitys paljasti hänen identiteettinsä, sillä kun Bernoulli näki ratkaisun hän kommentoi: "Tunnistamme leijonan kynsistään."

Tuo ongelman ratkaisuna oleva käyrä on sykloidi. Siitä kirjoitin jo aikaisemmin, 16.10.2008.

Kuva: Wikipedia

Kochin lumihiutaleesta vielä

Eilen kirjoitin tunnetusta fraktaalikuviosta, Kochin lumihiutaleesta. siitä todettiin, että approksimaation edetessä käyrän pituus lähestyy ääretöntä. Alasta totesin, että se pysyy äärellisenä ja on pienempi kuin ensimmäisen tasasivuisen kolmion ympäri piirretyn ympyrän ala. Mieltä jäi kiusaamaan tuo kohta. Mitä pinta-ala lähestyy ja approksimaatio etenee. Laskettavahan se oli. Tässä tuloksia:

Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.